Huolimatta todella lyhyestä varoitusajasta onnistuivat kummatkin kuvitteellisen maailman vakioavustajista (Vesa Lehtinen ja Veikko Varjus) lähettämään minulle omat kommenttinsa ja ehdotuksensa maailman kehittelystä. Kiitos siitä.

Jo kuudenteen osaan edennyt projektimme on osoittunut elinvoimaiseksi, sillä vaikka tekijöitä on tähän mennessä ilmaantunut lisäkseni vain kolme, ovat nämä olleet sitäkin aktiivisempia. Jo neljän tekijän projekti on osoittunut odottamaani hankalammaksi, sillä vaikka peruslähtökohtana oli luoda yksi yhteinen maailma Kosmoskynän lukijoiden kirjoittamien tarinoiden tapahtumapaikaksi, on se alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän jonkinlaista maailmanluojan perusideavarastoa, mikään maailma sinänsä ei ole edennyt kovin pitkälle. En tiedä onko tämä hyvä vai huono asia, mutta jos projekti jatkuu (eli jos Kosmoskynä jatkaa) tulen hieman tiukemmin ohjaamaan kehitystä kohti alkuperäistä lähtöideaa.

Tässä numerossa toimin sen oletuksen mukaan, että projekti jatkuu ja toivon, että samaa optimistisuutta esiintyy myös kaikissa niissä jotka ovat sen omakseen. Pyydänkin että Kuvitteelliseen maailmaan tarkoitettua materiaalia lähetetään edelleen minulle, jos Kosmoskynä jatkaa, on uuden päätoimittajan tehtävänä päättää projektin kohtalosta ja jos ei jatka kokoan vielä tämän numeron jälkeen tulleet ehdotukset yhteen, kommentoin niitä ja lähetän ne projektiin osallistuneille ja niille jotka selkeästi ilmoittavat haluavansa ne saada. Ensi numeroon (1/96) yritän samalla tehdä jonkinlaisen yhteenvedon tähän mennessä tapahtuneesta, jotta myös ne jotka ovat uusia jäseniä pääsisivät helpommin projektiimme mukaan.

Sitten eteenpäin. Kommentoin ensin Veikko Varjuksen maailmanluonnin periaatteita pohdiskelevaa kirjettä ja vasta sitten Vesa Lehtisen “tutkimusraporttia”.

Jos oletamme, että voimme luoda kokonaan uusia maailmoita, niin eikö siitä seuraa, että meillä on valtuudet tehdä niistä ihan minkälaisia tahansa? Vesa Lehtinen toivoi karttaa uudesta maailmasta. Sinä esität lukemattomia sisäkkäisiä kuutioita tuollaiseksi kartaksi fantasialle ja palloa scifille.

Mielestäni maailmoiden muodolla ei liene suurta merkitystä. Sen sijaan lukumäärällä kyllä. Lukemattomien sisäkkäisten maailmoiden idea olisi kirjoittajien kannalta helpointa. Siinä jokainen voisi valita oman kerroksensa tai useampia kerroksia ja luoda niistä mieleisiään niin miljöiden kuin mahdollisten elävienkin osalta. Kokovalikoima voisi alkaa mikroista ja jatkua makroihin. Maailmoissa olisi tilaa minkälaisille visioille tahansa. Niitä riittäisi tuhottavaksi tuhoamishaluisille, mutta olisi myös tilaa harmoniaa ja rauhaa rakastaville. Älyköt voisivat rakennella omissa kerroksissaan, tekniikan harrastajat omissaan ja jotkut voisivat vaikka surffailla maailmasta toiseen.

Nyt vain halukkaat valitsemaan kerroksiaan ja luomaan niille muotoja, miljöitä, olosuhteita, elämää, toimintaa jne. Ei se sen kummempaa tarvitse olla. Eikö tällaisesta syntyisi kaipaamaasi monimuotoisuutta ja näkökulmien runsautta?

Maailmojen muodolla ei ole periaatteellisella tasolla suurtakaan merkitystä, mutta kun edetään niin pitkälle, että tuo maailma alkaa olla tarinoiden tapahtumapaikkana, on sen muodolla jo paljonkin merkitystä. Ei nimittäin riitä, että mainitset maailman olevan kuution muotoinen, vaan sen tosiseikan täytyy vaikuttaa myös tarinoihin, ainakin ympäristökuvailuna. Myös valitsemasi kirjallisuudenala vaikuttaa, sillä jos haluat luoda vähääkään uskottavaa scifiä täytyy sinun ainakin jossain määrin kyetä perustelemaan miksi maailma on milloin minkin muotoinen ja myös ymmärtämään miten tuo muoto vaikuttaa vaikkapa painovoimaan. Uskottavuus on ensiarvoisen tärkeää nimenomaan lukijan kannalta.

Mitä maailmojen lukumäärään tulee, niin valitettavasti tällaisessa lehtiprojektissa on pakko keskittyä HYVIN rajoitettuun maailmajoukkoon, sillä muuten emme ikinä pääse niin pitkälle, että valitsemamme maailmat olisivat tarpeeksi kehittyneitä siihen, että niihin voitaisiin ilman mitään suuria lisäoletuksia luoda tarinoita. Vaikka maailman ja vaikkapa historian luominen onkin minulle kirjoittaessani suurta hupia, koen silti, että vasta tarinaa viimeistellessäni saan jotain valmiiksi – näinollen tuo maailmanluomisvaihe on pelkkä välietappi.

Mitä moninaisuuteen ja näkökulmien runsauteen tulee, niin sitä ei ole, elleivät nämä näkökulmat ole samassa ympäristössä. Eli jos meistä jokainen tekisi itselleen mieleisen maailman ja sijoittaisi kaikki tarinat sinne, ei mitään vuorovaikutusta pääsisi syntymään. Kokonaan toinen tilanne olisi, vaikkapa se, että Vesa Lehtisen sankari tappaisi jonkun oman tarinani sivuhenkilöistä ja näin ollen muokkaisi tarinani jatko-osaa, mutta on ilmiselvää ettei tämänkaltaisia tapahtumia voi tapahtua jos jokaisella on oma pikku maailmansa.

Kun Kosmoskynän numero 2 tuli vasta pari päivää sitten ja annoit niin vähän aikaa toimittaa seuraavaan numeroon tarkoitetut jutut Sinulle, jään vielä miettimään oman uuden maailmani kuvitelmaa. Eikös tämän nykyisenkin luomiseen tarvittu peräti kuusi päivää työtä ja yksi lepopäivä päälle päätteeksi?

Mutta tuon kuuden päivän jälkeen se oli valmis, sinun ei tarvitsekkaan saada maailmaasi valmiiksi yhdellä kertaa. Mutta totta on, vastaamisaika oli sikamaisen lyhyt.

Mikäli tarkoituksesi on, että nämä uusien maailmoiden kehitystarinat julkaistaan Kosmoskynässä, olisi ehkä syytä rajoittaa niiden pituus ainakin aluksi esim. noin sataan tai korkeintaan pariinsataan sanaan, jotta lehteen jää tilaa muillekin jutuille. Sen varalta, että mahdollinen uusi päätoimittaja ei suosisi projektia, tai koko STk sekä Kosmoskynä lakkaisivat olemasta, olisi harkittava muinoin pyörineiden kirjoitusrinkien henkiin herättämistä kuvitteellisten maailmoiden edelleen kehittelemiseksi.

Veikko Varjus

En aio millään tavoin rajoittaa Kuvitteelliseen maailmaan tulevien tekstinpätkien pituutta, sillä jos pituus kasvaa liiaksi voin AINA halutessani julkaista niistä vain osan ja jättää loput ensi numeroon. Kuitenkin tietäen kunka tuskallista on kelvollisen materiaalin hankkiminen Kosmoskynään oletan, ettei tähän ongelmaan tulla useinkaan törmäämään.

Mitä kirjoitusrinkien henkiinherättämiseen tulee, niin se on kokonaan kiinni siitä, että löytyykö niihin halukkaita osallistujia. Se mikä aikoinaan vaikutti useimpien rinkien kuolemaan oli nimittäin suurelta osalta nimenomaan innokkuuden puute – kirjeet saattoivat olla matkalla runsaasti yli vuoden, josta voimme päätellä ettei vastausinnokkuus suinkaan aina ollut korkeinta tasoa. Itse koin aikoinani, että noin puoli vuotta odottamista alkoi olla maksimi, että koko hommassa olisi mitään mieltä, sillä jo vuodenkin matkalla olleen novellin palautteet olivat jo auttamattomasti vanhentuneita. Tietysti jos rinkiin osallistuisi esim 5 henkilöä ja kaikki lupautuisivat vastaamaan tai ainakin postittamaan kirjeen eteenpäin viimeistään kahden viikon kuluttua sen saamisesta, niin homma saattaisi olla mielekästä. Jos tuohon kaksi viikkoa per henkilö postitustahtiin kykeneväisiä ja ringin perustamiseen halukkaita on, niin olen valmis toimimaan välittäjänä asiassa, ja miksei, vaikka itsekin osallistumaan sellaiseen. Jos siis olette kiinnostuneita, ottakaa minuun yhteyttä, mielummin ennen vuodenvaihdetta, niin minä ilmoittelen asianosaisille tuloksesta heti uudenvuoden jälkeen. Niin ja jos ette halua joutua samaan rinkiin (olettaen että muodostuisi enemmän kuin yksi) jonkun tietyn henkilön kanssa, niin ilmoittakaa asiasta selvästi.

Sitten Vesa Lehtisen ehdotukseen:

Tutkimusraportti 2: projekti Cube, päivitys yksi
Tähtijärjestelmä: tähtityyppi G
Ei asteroidivyöhykettä, yksi kaasuplaneetta.
(Olemme aikaisemmin raportoineet tästä omituisesta järjestelmästä josta tuskin löytyy muita pallonmuotoisia kohteita kuin itse tähti ja mainittu kaasuplaneetta. Koskapa tehtävämme on lähinnä elämän etsintä, keskitymme tässä raportissa toistaiseksi ainoaan kohteeseen josta löytyy jotakin elämän merkkejä.)

Cube
Ratanumero 2
Läpimitta: n 8000 km (jos laskisimme sen pallona)
Ilmakehä: happi-typpi-hiilidioksidi, ilmanpaine 1.2 ilmakehää
Vesikehä: vettä, 34% pinta-alasta (yksi sivu kokonaan pelkkää merta)
Populaatio: lukema epävarma ennen tarkempaa tutkimusta mutta oletettavasti satoja miljoonia
Hallitusmuoto: vaihtelee alueittain
Tekniikan taso: oletettavasti vaihtelee – merkkejä joistakin keinotekoisista satelliiteista
Kauppaluokitus: ei kontakteja

Emme ole lähettäneet laskeutumisaluksia tarkempaa tomintalupaa odotellessa. Eri aaltoalueiden havainnointi on tuonut esille ainoastaan sen, että maailmassa ei ole ainakaan aktiivista takyonilähetintä. Tavallista radiohälyä kuuluu, vaimeasti, vain kuution yhdeltä sivulta. Keskustasta tulee tavallista neutronisäteilyä. Näkyvän valon alueella olemme havainnoineet planeetan sivuja. Joidenkin havaintojen mukaan ainakin yksi asukasryhmä olisi humanoideja; valitettavasti, mutta muistakaa että useat rodut ovat meistä vastenmielisiä katsella. Toinen ryhmä näyttää olennoilta jotka ovat kuin toisiinsa kytkeytyneitä palloja. Yhteiskuntajärjestelmistä ei ole vielä saatu selvyyttä.

Koska on erittäin epätodennäköistä että järjestelmä on luonnollisella tavalla syntynyt, kysymyksessä on luultavasti Progenitor-luokan muinaisen rodun massiivinen projekti. Ehdotan retkikunnan laajentamista, sillä emmehän toistaiseksi ole tavanneet mitään, mikä olisi näin massiivista mittaluokkaa.

Retkikunta Heizkan puolesta, keskidirektööri Alienus.

Mielenkiintoista. Tässä on tavallaan yhdistetty tuo alkuperäinen maailmaidea ja mukaan tullut kuutiomaailma yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kysymyksiä herättää muunmuassa se, että mistä nämä tutkimusmatkailijat tulevat, ja keitä nämä ovat. Myös se, että onko tähden ympärillä muitankin kuutioita? Ilmeisesti on , sillä muuten ei korostettaisi sitä, ettei systeemissä ole muita pallonmuotoisia kappleita kuin yksi planeetta ja tähti. Oletetaan vaikkapa että koko astroidivyöhyke koostuisi erikokoisista kuutioista joiden radat olisivat kuitenkin niin vakaat, etteivät nämä törmäilisi noisiinsa kuten normaalin astroidivyöhykkeen kappaleet, tai että törmäilyjä ainakin tapahtuisi paljon vähemmän. Myös muita kuutioplaneettoja saattaisi olla. Tutkittavana olevan kuution eikoisuus olisi nimenomaan nuo pinnalla tallustelevat olennot. Jos kuutio on keinotekoinen, niin olisi oletettavissa, että sen sisuksista saattaisi löytyä ties mitä, varmaa kuitenkin olisi ettei se ole kiinteä. Kuinka syvälle pinnalla asuvat rodut ovat tunkeutuneet?

Onko pinta maata, ilmeisesti sillä muuten ei mm. ruuankasvatus kävisi päinsä. Tästä taas seuraa, että kuutio on joko ollut niin kauan hylättynä, että sen pinnalle on kertynyt riittävästi ainetta (lähinnä kuutiomaisten mikrometeoriittien yms toimesta ;-)) tai paljon todennäköisemmin kuution pinta on tehty asumista silmälläpitäen.

Retkikunnasta: Alienus on kamala nimi (aivan liian lähellä alienia). Inhoavat siis humanoideja, miksi? Huonoja kokemuksia, vaiko pelkkä visuaalinen vastemielisyys?

Pyrkiikö retkikunta pysymään pelkkänä tarkkailijana vaiko saamaan jonkinmoisen yhteyden kuution asukkaisiin? Eri näkökulmia tarinoille tarjoaa hyvin se, että jotkut voisivat keskittyä kuution pinnalla ja miksei pinnan alla tallusteleviin ja joku, esim Vesa voisi jatkaa tuon ulkopuolisen tarkkailijan tarkkailemisella.

Tai Sitten,

Uhraus numero Yksi. Periodi: yksi Aeon
Herramme ja Valtiaamme jolle rakennamme tämän maailman. Suuri Laulumme on valmistunut. Olemme valaneet voimaa elämän muottiin ja luoneet maailman jolla ei ole rajoja.

Ei rajoja, koska sillä ei ole reunaa. Otimme Pyhän Mandalan, perustaen teoksemme sen muotoon. Mutta emme vain yhden mandalan, vaan valoimme niitä toistensa lomaan kunnes tuloksena oli kokonainen pallo. Ja Voimasi – ja meidän Voimamme – tunnuksesi annoimme yhdelle maailman Elävistä osittain pallon muodon. Nyt meidän on vain opetettava heidät tuntemaan Sinut.

Anna heille siunauksesi. Valuta heidän päälleen sotia, eripuraa, tauteja, maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia ja niin edelleen heidän siunauksekseen. Sillä Sinun on voima, kunnia ja hammasten kiristys. Aammen.

Olisivatko nämä kuutioiden jatkumossa eläviä olentoja jotka olisivat ratkaisseet eripuransa poistamalla rajat maailmastaa, eli tekemällä kuutiosta pallon? Kokevat ilmeisesti maailmansa eläväksi, onko se? Ja ennen kaikkea onko se vielä muutoksen jälkeen ja jos on, hyväksyykö se sitä mitä sille tehtiin?

Uskonnollisten kiihkoilusta on yleensäkin hieman hankalaa löytää mitään todellista tietoa maailmasta, eikä tämä tee poikkeusta. Mutta on muuistettava, että myös uskonnollinen maailmankuva on maailmankuva, ja tarinoiden kannalta sen tulisi olla aivan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin.

Miten nuo pallon pinnalla osittain pallon muodon omaksuneet pitävät siitä, että jotkut Nietzeläiset tollot (se mikä ei tapa meitä, tekee meidät vahvemmiksi) haluavat heidän niskoilleen kaikenmoisia onnettomuuksia?

Marko Kivelä