Fantasia on viime vuosina noussut melkoiseen suosioon, ja se näkyy myös kustannus-ympyröissä, sillä vuosittain julkaistaan aika läjä fantasiaa. Valtaosa julkaistusta fantasiasta on tietenkin käännösfantasiaa ja sekin poikkeuksetta alun perin englanniksi kirjoitettua.
Kotoisat kynäilijämmekin ovat saaneet muutaman kirjan julkaistua, mutta valittaen täytyy todeta, että oikeastaan yksikään viimeaikoina julkaistuista kotimaisista fantasiakirjoista ei ole mistään kotoisin. Noiden teosten osalta näyttävät kustannustoimittajat pitäneen lomaa, ja näin ollen joukko puolivalmiita teoksia on päässyt julkisuuteen. Yhdenkään noista kirjoista ei olisi pitänyt ylittää julkaisukynnystä. Ainoat joille noista kirjoista saattaa olla iloa kirjoittajansa lisäksi ovat nuoremmat tai ylipäätään vähemmän lukemista harrastaneet fantasian ystävät. Asianlaita on oikeastaan melkoisen ikävä, sillä jos suomalaiset kirjoittajat suoltavat pelkkää roskaa, aiheuttanee se ennemmin tai myöhemmin sen, että kotimaisia fantasiakirjoittajia aletaan karttaa, ja jos ja kun ilmaantuu parempitasoisia kotimaisia kirjoittajia, tai kun nämä jo julkaisseet kirjoittajat kehittyvät, leimaavat nämä tarpeettomasti julkaistut roskat myös heidän mahdollista kirjallista tuotantoaan ja heikentävät sen menestymismahdollisuuksia. Peräänkuulutankin kustannustoimittajien ammattiylpeyttä, sillä ei liene kenenkään edun mukaista, että puolivalmiit teokset pääsevät kirjakauppojen hyllyille. Samalla toivoisin, että sitä suurta romaaniaan tai trilogiaansa kirjoittavat lukisivat tekstinsä läpi jonkun kanssa jolla on arvostelukykyä, ja tekisivät tekstiin sen jälkeen tarpeelliset korjaukset.
Mitä käännösfantasiaan tulee, niin siitä voidaan ainakin sanoa se, että useimmat kirjoittajat osaavat ammattinsa, mutta ikävä kyllä se mitä he tekevät tuntuu kovin rutiininomaiselta. Lukemattomat toisiaan seuraavat sarjat tuntuvat kertovan yhä uudelleen samaa tarinaa, samankaltaisin henkilöhahmoin ja juonenkääntein. Tuota fantasiasarjakasaa voitaisiin kutsua kevyeksi kesälukemiseksi, jos jokin useampituhatsivuinen sarja ylipäätään voi kantaa nimikettä kevyt. Onneksi fantasian valtavirtauksesta on kuitenkin poikkeuksia. Orson Scott Card tekee Alvin-sarjaansa joka sijoittuu Yhdysvaltojen vaihtoehtohistoriaan. Vaikkeivät nämä kirjat mitään elämää suurempaa kirjallisuutta ole, on näissä kuitenkin selkeästi parempi ote sekä ympäristöön että henkilöhahmoihin kuin useimmissa fantasiasarjoissa. Philip Pullmanin omalaatuinen fantasiatrilogia on tätä kirjoitettaessa ehtinyt toiseen osaan joista ensimmäinen eli Kultainen kompassi tuntui suorastaan erinomaiselta, ja vaikka jälkim-mäinen osa olikin hieman heikompi, on tämä kuitenkin varsin tarkkaan huomioitava sarja. Fantasiahuumorin ystäville lienee mukavaa se, että Terry Pratchett kuuluu myös Kariston julkaisupolitiikkaan. Siltä saralta tulee löytymään suomennettavaa vielä pitkäksi ajaksi. Likimain loisteliaalla Alkumetsä kirjalla fantasiakirjailijana aloittanut Robert Holdstock kelpaa edelleen suomennettavaksi vaikka hän onkin kirjailijana jäänyt ikävästi junnaamaan paikoilleen. Jotkut pitävät Neil Gaimanin Neverwheren julkaisemista jonkinasteisena kulttuuritekona vaikka rehellisesti täytyy myöntää, että omasta mielestäni tuo oli melko vähäpätöinen teos. Viimeinen fantasiamassasta selkeästi ylös nouseva teos on Talvikuningas jonka on kirjoittanut Bernard Cornwell. Kuningas Arthurin tarinoita uuteen uskoon kirjoittava sarja osoittautui ainakin ensimmäisen osansa perusteella yllättävän hyväksi.
Teenpä vielä katsauksen siihen harmaaseen massaan jota en suuremmin viitsisi mainostaa. Eddings, Brooks, Jordan, Williams, Hobb, Dragonlance ja pahimpana kaikista Weis&Hickman parivaljakon Kuolemanportti sarja on fantasian peruskasvillisuutta. Noista parhaimmiksi nousevat mielestäni Hobb ja Williams sekä ajoittain Eddings, mutta mitä tulee mm. Brooksiin niin sitä en suostu kehumaan, en sitten kirveelläkään. Noista AD&D kirjoista suurin osa on sellaisia, että niitä voi parhaiten lukea aivot säästöliekillä vaikka on sielläkin joitain hivenen parempia teoksia, kuten vaikkapa Tuomion prikaati. Jordan taas, no jos joku haluaa lukea todellista päättymätöntä tarinaa niin siitä vaan.
Mitä Scifiin tulee, niin valittaen voin todeta, että sillä saralla ei ole kovin paljoa hyvää sanottavana. Julkaistujen nimikkeiden määrä on laskenut aivan naurettavan alhaiseksi vaikkpa verrattuna vuosikymmenen alkuun. Runsaasti Scifiä aiemmin julkaisseet Jalava ja WSOY ovat jättäneet tämän kirjallisuudenalan lähes täysin huomiotta. Jalavan scifisarja on loppunut eikä sieltä näytä enää scifiä tulevan ja WSOY julkaisee lähinnä Isomäkeä ja Tähtiensotaa, laadukkaat ulkomaiset scifikirjat loistavat poissaolollaan. WSOY:n suhteen pitäisi kai kuitenkin olla kiitollisia edes siitä mitä sieltä tulee. Lisäksi tulevat vielä elokuvien kylkiäisinä leviävät kirjat joita nyt tulee joka toisen suuren budejtin scifileffan mukana (uusin on jo kioskeissa ja leffahan on tuo Lost in Space)
Scifin merkittävin julkaisija näinä päivinä lienee BookStudio jonka Galaxy-sarja on kuitenkin juuri nyt pysähdyksissä Pekka Markkulan kuoleman johdosta, tietojeni mukaan sarja kuitenkin jatkuu. Muuten scifin julkaiseminen on jäänyt pienempien kustantamoiden harteille, mm. Like, Nemo ja Loki-kirjat ovat niitä kustantamoita joilta sopii odottaa tulevaisuudessa kiinnostavimpia scifikirjoja.
Samoin kuin fantasian puolella on myös scifin saralle ilmestynyt muutama kotimainen kirjoittaja, mutta onneksi kuitenkin tällä puolella taso on selvästi parempaa. Minun on vaikea kuvitella, että Isomäki, Verronen, Ahonen tai Lehtonen kehtaisivat päästää julki samantasoista roskaa millä fantasiakirjoittajamme maailmaa rasittavat. Kotimaisista kirjoittajistamme nostaisin ehdottomaksi ykköseksi Maarit Verrosen jonka tekstejä voitaisiin kuvata paremman puutteessa vaikkapa suomalaiseksi maagiseksi realismiksi, vaikka myönnettävä onkin, että Verrosella on vielä paljon parannettavaa, ennen kun häntä voidaan verrata ko. tyylisuunnan kansainvälisiin mestareihin. Hän on kirjoittajistamme se joka parhaiten kykenee hyödyntämään kieltämme. Muut suomalaiset ovat ainakin vielä toistaiseksi mukavia, mutta eivät millään tavalla säväyttäviä kirjoittajia joilla kullakin on omat vikansa ja omat hyvät puolensa.
Marko Kivelä