Scifi-piireissä vallalla oleva yhdessäolotapa on kokoontua johonkin ravintolaan ja kutsua ko. tapaamista mafiaksi. Tällaista toimintaa on ainakin Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa. Mafiat ovat avoimia tapaamistilaisuuksia, eli kuka tahansa voi tallustella scifi-ihmisten joukkoon ja sekaantua keskusteluun ilman että häntä katsottaisiin kovin pahasti (olettaen tietysti ettei tämä kuka tahansa ole suinkaan känninen ääliö joka örveltää jotain sekavaan ja haasta riitaa oudoiksi friikeiksi leimaamiensa scifi-fanien kanssa).

Eli otetaanpa teoreettinen tapaus. On olemassa henkilö joka on kiinnostunut scifistä tai vaikkapa fantasiasta. Tämä henkilö on jo pidempään kaivannut kavereita joiden kanssa voisi puhua näistä elämää suuremmista asioista ilman että häntä katsottaisiin oudosti. Mitä tällaisen henkilön siis pitäisi tehdä? Jos vuori ei tule Muhammedin luo täytyy Muhammedin mennä vuoren luo, eli tämän potentiaalisen henkilön täytyy etsiä toisia potentiaalisesti samoista asioista kiinnostuneita ja ottaa näihin yhteyttä. Mistä siis löytyy sellaisia ihmisiä jotka eivät katso kieroon kun mainitaan vaikkapa sana scifi, ja ymmärtävät että B5:n ja DS9:n välillä on eroa. No tähän voin vastata, että tällaisia ihmisiä on kokoontunut yhteen harrastustensa pariin ja tällaisia yhteenliittymiä kutsutaan scifi-seuroiksi. Scifi-seuroja on eri puolilla Suomea, mutta nyt keskityn vain Helsinkiin. (Tämä oli siis vaihe 1).

Vaihe 2. Meillä on potentiaalinen scifi-ihminen joka on ottanut selvää, että pääkaupungissa toimii kaksi järjestöä jonka nimessä on tuo maaginen scifi-sana, nämä ovat Helsingin Scifi -seura (Helsingin Science Fiction Seura) ja Helsingin yliopiston scifiklubi. Tarkkaavainen potentiaalisuus ottaa kummastakin selkoa ja lukaisee ko. lafkojen lehtiä. Kas kummaa, molemmissa mainitaan tapaamisista puhuttaessa sama aika ja paikka, eli St. Urho’s Pub (Museokatu 10) klo 18 alkaen. Ja tämä tapahtuu aina parittomien viikkojen torstaina (Huom. Huolestunut päätoimittaja ei kyllä löytänyt edellisestä Marvinista eikä sen enempää uusimmasta Tähtivaeltajastakaan tuota mainintaa mafiasta, mutta epäilemättä se on jossain siellä.). Tarkkaavainen potentiaalisuus siis päättelee, että tuo mafia, kuten nuo scifi-ihmiset sitä kutsuvat on siis jonkinlainen seurarajat ylittävä yhteinen scifistä kiinnostuneiden tapaaminen ja hän on aivan oikeassa. Hän siis päättää käväistä oikein paikan päällä.

Vaihe 3. Potentiaalisuus astuu Urhon luo kuin lohikäärme konsanaan (tässä ei kai tarvitse kerrata pyhän liskonkiusaajan uraa, eihän?). Hän astuu sisälle ja huokaisee pettymyksestä. Paikalla on vain kourallinen ihmisiä, eikä kukaan heistä näytä Toni Jerrmanilta. Hänen ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä suurin osa scifi-ihmisistä valuu paikalle illan mittaan, jopa Tonikin. Alkuilta on nykyään suhteellisen rauhallista ja vaikka scifi-ihmisiä onkin jo paikalla on heitä usein sangen vaikeaa erottaa muusta poppoosta. Vasta myöhemmin illalla keskelle kapakkaa muodostuu useamman pöydän yhteenliittymä jossa käydään enemmän tai vähemmän melupitoisia keskusteluja ja jossa mustiin pukeutuneiden osuus on selkeästi kohonnut ympäröivää populaatiota korkeammalle. Tämä on se oikea mafia.

Vaihe 4. Nyt potentiaalisuutemme on mafiassa, mutta mutta… Pöydät näyttävät olevan täynnä, eikä kukaan huomaa potentiaalisuuttamme. Potentiaalisuudellamme on oikeasti tylsää. Jos potentiaalisuus on ujo, hän ei ehkä saa vaihdettua juuri sanaakaan kenenkään kanssa ja illasta saattaa jäädä varsin ikävä maku, ja samalla voi käydä niin että potentiaalisuus muuttuu hukatuksi potentiaalisuudeksi. Mutta niin ei tarvitse tapahtua. Potentiaalisuus voi vaikkapa esitellä itsensä ja ilmoittaa olevansa kiinnostunut scifistä. Jos hän on tullut alkuillasta ja istuutunut jo silloin oikean poppoon joukkoon ei hänen tarvitse tehdä juuri muuta kuin osallistua keskusteluun ja unohtaa turhat arkailut. Ja jos hän tulee myöhäisemmässä vaiheessa itsensä esittelyn lisäksi hänen täytyy raivata itselleen tilaa ja tunkeutua johonkin noista scifi-fanien pöydistä. Johonkin niistä mahtuu oikeastaan aina. Potentiaalisuuden ei kannata pelätä, että hänen mielipiteensä olisivat typeriä, sillä suurin osa noista henkevistä keskusteluista kuitenkin koskee makuasioita ja silloin kaikki mielipiteet ovat jossain määrin typeriä ja samoissa määrin myös erittäin järkeviä ja hyvin perusteltuja. Myös nuo ns. suuret gurut omaavat todella outoja mieltymyksiä – toistanpa vielä: potentiaalisuudella ei siis ole mitään syytä pelätä mokaavansa itseään vaikka avaisikin suunsa. Keskusteleva potentiaalisuus onkin jo muuttunut pelkästä potentiaalisuudesta uudeksi tulokkaaksi joka joko muuttuu porukan vakiojäseneksi tai siirtyy pikkuhiljaa muihin harrastuksiin, riippuen potentiaalisuuden kiinnostuksen aiheista.

Uuden tulokkaan taakan harteiltaan karistaminen taas onnistuu parhaiten olemalla aktiivinen. Pelkät mafiakäynnit riittävät kyllä, mutta silloin siihen kuluu huomattavissa määrin aikaa. Sen sijaan jos potentiaalisuus osallistuu muihinkin rientoihin tai vaikkapa muuttuu jonkin scifilehden tai -järjestön avustajaksi, niin hän oppii tuntemaan noita muita scifi-ihmisiä selvästi nopeammin ja samalla nämä oppivat tuntemaan entisen potentiaalisuuden. Helsingissä helpoimmat väylät osallistumiseen lienevät yliopiston scifi-klubi ja jos on kiinnostunut kirjoittamisesta niin myöskin STk (Suomen tieteiskirjoittajat). Scifi-klubin toimintaan voi osallistua toimimalla vaikkapa avustamalla eri bailuissa yms, auttamalla Marvinin teossa tai vaikkapa vain osallistumalla keskiviikon ADD-peliin joka on enemmän mukavaa yhdessäoloa ja vähemmän roolipeliä, vai olko se toisinpäin? No molemmat piirteet ovat kuitenkin selkeästi mukana ja peliin mukaan pääseminekin on hyvin helppoa, eli keskiviikoksi vain klubihuoneelle ja siitä sitten eteenpäin.

Marko Kivelä