A black man
A gay man
A writer
En enää muista kumman luin ensiksi — Samuel R. Delanyn romaanin Babel 17 vai hänen omaelämänkerrallisen teoksensa The Motion of Light in Water, josta yllä oleva itsensä määritelmä on. Ehkäpä luin romaanin kahden omaelämän version välissä. Muisti on epäluotettava, muuttuu kuin liike veden pinnalla. Molemmat kirjat jäivät elämään pääkoppaani pysyvästi, romaani teore-tisoinnillaan kielen ja ajattelun suhteesta, jälkimmäinen olemalla yksi parhaimmista koskaan lukemistani omakuvista, avoin ja pohdiskele isäksi yksi hyvin henkilökohtainen asia vaikutti; Chip Delanyn tavoin olen itsekin sanasokea. Bostonissa ’89 havahduin vasta conin jo loppuessa Delanyn olevan paikalla ja pidin etäisyyteni – mitä enemmän kirjailijaa kunnioitin, sitä vaikeampi oli minun häntä lähestyä – Glasgow’ssa seurasin Delanya kuin uskollinen koira paneelista toiseen, vakaana tarkoitukse-nani jossain vaiheessa kertoa hänelle miten voimakkaasti hänen työnsä ovat minuun vaikuttaneet.
“Kulttuurit muuttuvat, eivät kuole pois. Ne eivät ole niin hauraita kuin niiden sortajat haluavat ajatella niiden olevan.”
– Delany paneelissa Straight Reflections
“Positiivinen kritiikki saa minut pois tolaltaan. Pompin ympäri huoneistoa, teen piruetteja katossa, 24 tuntiin en saa aikaiseksi mitään. Negatiivinen kritiikki masentaa minut noin 25 minuutiksi. Sitten teen taas töitä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.”
“Uudet asiat [kirjallisuudessa] kiinnostavat koska ne ovat uusia. Mutta sen havaitsemiseen tätyy ymmärtää taustaa. Ikävä kyllä paljon sf:n perusteoksia ei ole enää saatavilla, joten taustan luominen lukemalla on hankalaa.”
“Kirjoitin kerran arvostelun Stanislaw Lemin näennäisestä tietokirjasta, joka oli itse asiassa täyttä fiktiota [One Human Minute], vaikka olikin sisältävinään tieteellisiä artikkeleita. Sain arvostelun takaisin huomiolla: Hyvä arvostelu, mutta siinä pitäisi olla enemmän kirjan henkilöistä ja juonesta.”
– Delany paneelissa Critical Standards
En voi täyttää lehteä Delanyä siteeraamalla vaikka muistikirja on pullollaan paneeleissa puhuttua. Kuuntelin ja kirjoitin ja viimeistään kunniavieraspuheeseen tullessa aloin kaivata kotiin jäänyttä sanelukonetta. Kunpa puhe julkaistaisiin jossakin! Ja samoihin aikoihin havaitsin että voidakseni puhua kunniavieraalle ilman että minun pitäisi taistella hänen huomiostaan useiden ihmisten kanssa, joutuisin menemään nimikirjoitusjakoon. Sitä varten ostin yhden uuden kirjansa – toista etsimääni en yrityks huolimatta vielä löytänyt, no, se ilmestyy vasta ensi vuonna. Mutta Delany ei tullut jakamaan nimikirjoituksia ilmoitettuun aikaan ja sitten kun hän tuli, en saanut siitä tietoa. Siinä meni ainoa tilaisuuteni. Ei voi mitään. Se ei ollut viimeinen coni maailmassa, vielä jonain päivänä voin kertoa Chip Delanylle mitä hänen kirjansa ovat minulle antaneet. Siihen asti vain luen.
A white woman
A straight woman
A writer
Ps. Bongasin kehotuksesta kunniavieraan ja sain pikakohtaamisen seurauksena nimen kirjaan. Mitään keskustelua ei ehtinyt syntyä. Tällä kertaa todellisuus vain tekisi tylsemmän tarinan – toisin kuin Delanyn puheessa…
Anetta Meriranta